Siankärsämötinktuura eli millefoliumtipat

Siankärsämöä (Achillea millefolium) kutsutaan yrttien "tuhattaituriksi", eikä syyttä; se on erittäin monipuolinen ja tehokas rohtokasvi, jota voi käyttää myös mausteena, sopien etenkin rasvaisiin ruokiin, tuorejuustoihin, levitteisiin ja yrttisuoloihin. Muutama silputtu lehti antaa esimerkiksi pitkään haudutettuihin pataruokiin hyvän ryytisen aromin.

Siankärsämötinktuura on vakijuttuni, jota valmistan joka kesä ja jota käytän ahkerasti lähes kaikkeen ulkoiseen vaivaan. Sisäisesti käytän tinktuuraa etenkin talvikaudella flunssaoireisiin.

Siankärsämö on tunnettu rohtokasvina jo tuhansia vuosia ja etenkin sen verenvuotoa tyrehdyttävä ominaisuus on ollut tärkeä lääkinnällinen apu. Tarina kertoo Akhilleuksen tyrehdyttäneen Troijan sodassa haavoittuneiden sotilastovereidensa verenvuodot siankärsämöllä ja myös Jeesuksen tehneen samoin isänsä Joosefin loukkaannuttua puusepäntyössään. Saman ominaisuuden vuoksi siankärsämöä kutsutaan eri maissa mm. sotilaanruohoksi, timpurinyrtiksi sekä sirppiruohoksi; peltotöissä sirpin tehtyä haavan, aikalaiset pureksivat siankärsämöstä massan, jonka levittivät vuotavaan haavaan.
Kansanperinteessä siankärsämön on uskottu suojelevan itseltään Paholaiselta ja vähintäänkin kirouksilta, manauksilta ja pahoilta hengiltä.
Viikingit maustoivat siankärsämöllä oluensa.

Siankärsämössä on yli 100 vaikuttavaa ainetta, niistä tärkeimpiä ovat parkkiaineet sekä haihtuvat öljyt.
Siankärsämö desinfioi, torjuu tulehduksia ja edistää haavojen paranemista; se edistää granulaatiokudoksen (haavaan heti kudosvaurion jälkeen kehittyviä sidekudossoluja, välttämättömiä paranemisen kannalta) muodostumista.
Kamomillan tavoin, siankärsämöllä on myös rauhoittavaa vaikutusta.

Tinktuuran hyviä puolia ovat nopea imeytyminen eli nopea teho ja hyvä säilyvyys. Alkoholi myös liuottaa kasvista enemmän vaikuttavia aineita, kuin mitä esimerkiksi pelkkä vedessä hauduttaminen.
Kasvitieteen prosessorin Sinikka Piipon sekä oman koulutukseni (Alkon tätinä 12 vuotta) oppien mukaan säilytän tinktuurojani viileässä, mutta tämä on vähän makuasia.
Tinktuurat säilyvät vuosia, mutta kuten suurimman osan viineistäkin kohdalla, tinktuuratkaan eivät parane vanhetessaan - käytä siis ne mieluummin kohtuu tuoreina pois, on minun vinkkini.

Siankärsämötinktuuraa voit käyttää ulkoisesti erilaisten haavojen, ruhjeiden ja tulehdusten hoitoon sekä paikallisesti turvotuksen ja kivun lievitykseen (hiero tinktuuraa esim. kipeälle lihakselle).
Veteen laimennettuna sitä voi käyttää suuvetenä esim. ientulehduksen hoitoon.
Palovammoja hoitaessa haihdutan alkoholin pois kuumentamalla veteen laimennetun tinktuuran (käytetään palovammaan kuitenkin viileänä).
Tinktuuraa voi lorauttaa myös lämpimään jalkakylpyyn.

Sisäisesti siankärsämö buustaa ruuansulatusta, toimii yleiskunnon tukijana ja sopii erityisesti ruuansulatusvaivojen hoitoon. Kaikkiin vatsavaivoihin ei alkoholi kuitenkaan sovi, tällöin kannattaa kasvista valmistaa teetä tai kuumentaa alkoholi pois.
Flunssaoireisiin siankärsämötinktuurasta saa ihanan lämpimän juoman hunajan kera.

Annostus sisäiseen käyttöön:
Sekoita 2-5 ml (tippoina annostellessa 10-20 tippaa) tinktuuraa pieneen määrään vettä 3 kertaa päivässä (tarvittaessa tai kuuriluontoisesti 2 viikon ajan, omaa oloasi kuunnellen). Aloita aina varovasti, pienellä annostuksella.

Tarvittaessa, alkoholin saa pois kuumentamalla. Alkoholin kiehumispiste on jo noin 78 astetta, eli esim. teehauteen seassa kiehautettavasta tinktuurasta haihtuu alkoholi nopeasti pois.
Mikäli alkoholi ei sovi lainkaan käytettäväksi, voit uuttaa siankärsämöt omenaviinietikkaan tai hauduttaa tuoreesta/kuivatusta kasvista teetä.

Alkoholiuutteen valmistat seuraavasti:

Kerää siankärsämön kukintoja, hieman nupullaan olevat kukat ovat parhaita. Silppua kukinnot hienoksi veitsellä (tai vaikka blenderissä) ja laita tölkkiin. Kaada 40-60% alkoholia päälle niin, että kasvinosat peittyvät.
Anna uuttua huoneenlämmössä, pimeässä, 3 viikkoa välillä sekoitellen/purkkia ravistellen.
Siivilöi ja purista kaikki neste talteen. Jäljelle jäävästä kärsämömassasta kannattaa tehdä vaikkapa jalkakylpy.
Tinkruuran voi valmistaa myös kuivatuista kasveista. Murskaa ne pienemmäksi ja toimi muutoin samalla tavoin, kuin tuoreistakin tehdessä.
Kuivatuista kasveista tehtyyn tinktuuraan käy alhaisempi alkoholiprosentti, tuoreista tehtyyn vahvempi. Itse valmistan tinktuurani pääsääntöisesti 60% vodkasta.

~Heidi~