Siirry pääsisältöön

Hoitava hiushuuhde nokkosesta & koivusta

Tämä haude sopii kaikille, mutta erityisen hyvä se on heille, joilla on kuiva hiuspohja. Kesäkaudella hauteeseen saa yrtit tuoreina suoraan luonnosta, talvikaudella voi käyttää kuivattuja yrttejä.
Muistathan, että koivunlehdet eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin; kysy keruuseen maanomistajalta lupa tai osta kuivattuja lehtiä ekokaupoista.

Hauteen valmistus:
Huuhtaise kasvit lävikössä, mikäli ne ovat
runsaasti esim. siitepölyssä.
Kiehautettu vesi kaadetaan kasvien päälle ja annetaan kannen alla hautua haaleaksi.
Siivilöidään puristaen kasveista kaikki neste talteen. Haude juotetaan hiuspohjalle päänahkaa samalla hieroen, ylimääräinen neste puristellaan hiuksista käsin tai kevyesti pyyhkeellä taputellen. Ei huuhdella pois.
Voit myös hauduttaa kasvit pienemmässä vesimäärässä ja niiden hieman pehmettyä surauttaa sauvasekoittimella tahnaksi, jonka hierot hiuspohjaan. Vaikutusaika noin puoli tuntia, jonka jälkeen tahna huuhdellaan haalealla vedellä pois.

Nokkonen lisää hiuspohjan verenkiertoa; parantaa hiusten kasvua ja ehkäisee hiuspohjan kuivumista (myös rasvoittumista).
Koivu hoitaa etenkin kuivaa, kutisevaa ja hilseilevää hiuspohjaa.

Hiusnaamion voi tehdä esim. kerran viikossa, haudehuuhdetta käyttää useamminkin. Lisäksi on syytä katsoa kuntoon hiuksiin sisäisesti vaikuttavat asiat, kuten riittävä hyvänlaatuisten rasvojen saaminen ja D- ja A-vitamiini.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Siankärsämötinktuura eli millefoliumtipat

Siankärsämöä (Achillea millefolium) kutsutaan yrttien "tuhattaituriksi", eikä syyttä; se on erittäin monipuolinen ja tehokas rohtokasvi, jota voi käyttää myös mausteena, sopien etenkin rasvaisiin ruokiin, tuorejuustoihin, levitteisiin ja yrttisuoloihin. Muutama silputtu lehti antaa esimerkiksi pitkään haudutettuihin pataruokiin hyvän ryytisen aromin. Siankärsämötinktuura on vakijuttuni, jota valmistan joka kesä ja jota käytän ahkerasti lähes kaikkeen ulkoiseen vaivaan. Sisäisesti käytän tinktuuraa etenkin talvikaudella flunssaoireisiin. Siankärsämö on tunnettu rohtokasvina jo tuhansia vuosia ja etenkin sen verenvuotoa tyrehdyttävä ominaisuus on ollut tärkeä lääkinnällinen apu. Tarina kertoo Akhilleuksen tyrehdyttäneen Troijan sodassa haavoittuneiden sotilastovereidensa verenvuodot siankärsämöllä ja myös Jeesuksen tehneen samoin isänsä Joosefin loukkaannuttua puusepäntyössään. Saman ominaisuuden vuoksi siankärsämöä kutsutaan eri maissa mm. sotilaanruohoksi, timpurinyrt...

Ekopyykkiä itsetehdyllä pesuaineella

Itsetehty pyykinpesuaine on helppo ja edullinen tapa vähentää kodin, kehon ja luonnon kemikaalikuormitusta. Ja kun tällä värkillä on muutaman kerran suorittanut pyykkäykset...  Heureka! T ajuaa kemikaalien kaupasta kotiin kantamisen olleen tässäkin asiassa turhaa. Pyykin saa puhtaaksi ja raikkaaksi soodalla, suolalla, marseille-saippualla ja väkiviinaetikalla. Eikä pyykkikoneen kohtaloakaan tarvi näillä aineilla surra. Luonnolliset pesuaineet putsaavat ja raikastavat pesukoneenkin ja oman kokemukseni perusteella totean, että niin pesukoneemme kuin siinä pestävä pyykki, ovat nyt "ekopesujen" jälkeen huomattavasti raikkaampia kuin ennen. Tunkkaista hajua tai sameutta pyykissä tai koneessa ei ole enää esiintynyt ja myös pyykin värit ovat pysyneet kirkkaampina. Käytän kahta erilaista pesuainetta, suola-kidesoodaseosta sekä marseille-saippuan ja ruokasoodan seosta. Suola-soodalla pesen 30-90 asteessa pyyhkeet, petivaatteet sekä suurimman osan perheemme vaatteista. Villan ja ...

Helli itseäsi; itsetehty kasvovesi ja -öljy

Seison sivusaumastaan revenneessä paitulissa kotimme vessassa. Toinen vessanlampuista on hajonnut ja värvöttää väsyneesti, keittiönpöydällä on poikani puoliksi nakertama iltapala ja lämmennyt maitolasi. Mainosposti lojuu kolmatta päivää eteisenlattialla matkalla kohti lehtiroskista ja tiskipöydälläkin on Cheekiltä irronnut sokka. Ruuhkavuosien mörkö kurkkii pyykkikorista. Ei haittaa. Minä perintöpaitulissani tunnen itseni vähintäänkin Marilyn Monroeksi ja rivarikolmiomme vessa on buduaarini. Kaadan pienestä, kauniista lasipullosta itsevalmistamaani kamomilla-vadelmanlehtikasvovettä puhdistuslapulle ja sivelen sillä kasvoni, kaulani ja dekolteeni. Toisesta pullosta valutan kämmenelleni pienen määrän kultaista, appelsiinin tuoksuista öljyä ja hieron sen kostutetulle iholleni. Ei tästä arjen luksuksesta puutu kuin lasi Dom Perignonia. Oikeastaan en tarvi edes sitä, sillä jääkaapista löytyy kanervankukkalikööriä. Yrttielämä on ihanaa. Heti alkuun tärkein neuvo kasvoöljyn käyttöö...