Siirry pääsisältöön

Shampootonta elämää

Vuosi takana, loppuelämä edessä.
Mitään syytä ei enää ole palata vanhaan. Hykerryttää jo pelkästään ajatus siitä, miten paljon meidän kolmihenkinen perhe on säästänyt muovia tällä ratkaisulla - luopumalla teollisten shampoiden, hoitoaineiden ja muotoilutuotteiden käytöstä. Siihen päälle kun ynnäilen skipatut kemikaalit ja säästetyt eurot, ilostuttaa niin kovin.

Eikä vähiten ilostuta sekään, että tällä luopumisratkaisulla saimme terveet hiukset ja hiuspohjat. Itselleni kannustimena toimi luonnollisuus, miehelleni ärtynyt hiuspohja ja pojallemme halusimme tarjota kemikaalittomuutta. On suuri huijaus, että ihminen tarvisi puhtaana pysyäkseen kemikaaleja ja teollisia tököttejä. Tämä harha on meille vain niin kovin tehokkaasti markkinoitu.
Kansainvälisesti shampoottomuudesta ja hiusten luonnonmukaisesta hoitamisesta käytetään termiä "no poo". 

Sitä paitsi minulla on nykyään paljon hauskempaakin suihkussa. Siinä omenasosetta ja hunajaa sekoitellessa on olo kuin lapsella hiekkalaatikolla ja sen mössön saa ihan luvan kanssa vielä päähänsä sotkea. Huippua!


Minä pesen ja hoidan hiukseni siis ensisijaisesti ruualla, eli tarkemmin sanottuna ruisjauhoilla, luomumunien keltuaisilla, omenasoseella, luonnonjogurtilla, hamppuöljyllä, nokkosella ja hunajalla.
Jos olen yötä poissa kotoa, otan mukaani saippuapalan, joka on kemikaalittomasti valmistettu. Onneni on, että opintokaverini valmistaa itse kasviöljyistä ihanaa, vanhanajan pitkäänkypsytettyä saippuaa.
Mieheni ja poikani, pohjalaiset miehet, eivät ruualla sotke, vaan pesevät edellä mainituilla kaverini valmistamilla palasaippuoilla tai vaihtelevasti esim. Flow-kosmetiikan hamppu-turveshampoopalalla, Olivan oliiviöljysaippualla, Famon nokkos- tai Nurmen kehäkukkasaippualla.
Hiushuuhteena eli hoitoaineena meillä toimii suodattamaton, luomulaatuinen omenasiiderietikka (Suomessa puhutaan yleisesti omenaviinietikasta). Omppuetikka hoitaa niin hiuksia kuin hiuspohjaa ja etikan happamuus tasapainottaa hiuspohjan ph:ta pesun jälkeen sekä sulkee hiussuomut antaen kaunista kiiltoa. Etikka laimennetaan viileään veteen ja sen tuoksu katoaa hiusten kuivuttua.

Alla omat hiustenpesu- ja hoitosuosikkini tämän shampoottoman vuoden ajalta.
Huomaathan, että nämä ovat minun omia kokemuksiani, eivät kiveenhakattuja totuuksia. Jokaisella on erilainen hius ja hiuspohja ja myös mm. vedenlaatu (kovuus) vaikuttaa lopputulokseen. Kokeilemalla löydät juuri itsellesi sopivimman no-poo-metodin.


Ruisjauhopesu

Pääasiallinen tukkapesurini. Täysin varmaksi en tiedä, mutta uskon hyvän pesutuloksen perustuvan rukiinjyvän sisältämään saponiiniin, luonnon omaan "saippuaan".
Minulle on tullut tavaksi sihdata jauhoista suurimmat hiput pois huuhtelemisen helpottamiseksi. Voit myös käyttää valmiita ruissihtijauhoja.

2-3 rkl ruisjauhoja
1-1,5 dl vettä

Sekoita ruisjauhoista ja vedestä löysä lieju pienessä kulhossa. Liejun annetaan seistä huoneenlämmössä vartista puoleen tuntiin. Kastele sitten hiuksesi lämpimällä vedellä ja hiero ruisjauhoseos tukkaasi ja hiuspohjaasi. Minä teen tämän prosessin pää alaspäin. Päästä sitten hiuksiisi hieman haaleahkoa vettä ja hiero kevyesti; huomaat, että ruisjauhoseos ikään kuin "vaahtoaa" päässäsi. Huuhtele huolellisesti hieron ja haroen. Sihdatun jauhoseoksen huuhteleminen ei ole vaivalloista, huomaat kyllä kun vesi on kirkasta.

Käytän sihdattuja ruisjauhoja myös kuivashamppoona. Jauhoa harotaan sormin hiuspohjaan, annetaan mieluusti vaikuttaa vartinkin (imee rasvaa) ja sen jälkeen luonnonharjasharjalla hyvä harjaus pää alaspäin. Joskus käytän tätä metodia yhdistettynä vesipesuun, eli ensin "ruiskuivashamppoo", sitten huolellinen harjaus ja päälle hiusten vesipesu.

Kananmunapesu

2 luomukananmunan keltuaista
2-3 dl vettä

Erottele munista keltuaiset. Yritä ottaa keltuaisesta irti myös valkuaisesta koostuvat valkuaissiteet. 
Sekoita keltuaiset veteen. Itse haarukoin vielä mahdolliset kalvon rippeet pois, näin takaan, ettei hiuksiin jää pesuprosessissa kananmunaa.
Kaada keltuaisvesiseosta pieninä lorauksina kosteaan hiuspohjaan, samalla hyvin kauttaaltaan hiuspohjaa hieroen. Huuhtele haalealla vedellä.

Keltuainen on rasvaan sekoittuva emulgaattori, siksi se pesee niin loistavasti.
Voit käyttää myös koko kananmunan, mutta ole tällöin tarkempi huuhteluveden lämpötilasta; toisin kuin keltuainen, valkuainen hyytyy varsin helposti.
Kananmunan ph on emäksinen, joten sillä pesemisen jälkeen on tärkeää muistaa hapan etikkahuuhtelu (ihomme ja hiuspohjamme on luonnostaan hapan). 

Omenasiiderietikka-huuhde

Urtekram, Raw Health, Beutelsbacher - luomulaatuisia, pastöroimattomia, suodattamattomia omenasiiderietikoita löytyy eko- ja luontaistuotekaupoista sekä monista suuremmista marketeista. Ne sisältävät vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja entsyymejä joiden ansiosta omppuetikat ovat varsinaisia terveyspommeja. Sisäisesti nauttimisen lisäksi ne tekevät hyvää niin hiuksille kuin hiuspohjalle. Käytä huuhdetta viimeisenä huuhteena, ikään kuin hiuksiin jätettävänä hoitoaineena pesun jälkeen.

1 l viileää vettä
0,5 dl omenasiiderietikkaa

Hamppuöljy, hunaja, omenasose, luonnonjogurtti, nokkonen & rosmariiniöljy

Tätä kuusikkoa käytän vaihtelevasti hoitamaan hiuksiani ja hiuspohjaani. Pyrin tekemään hoitavan hiusnaamion kerran viikossa. Käytän raaka-aineita yksistään tai sekoittelen niitä keskenään.

Hamppuöljy on erittäin ravitseva niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ja sopii erityisen hyvin myös ärtyneen ihon hoitoon. Teen öljyhoidot kotimaisella Murtolan Hamppufarmin kylmäpuristetulla hamppuöljyllä.
Yksi hiusnaamio suosikkini on hamppuöljyn, hunajan ja munankeltuaisen yhdistelmä; 0,5 dl hamppuöljyä, 2 rkl hunajaa ja 1-2 kananmunankeltuaista sekoitetaan tasaiseksi tahnaksi ja levitetään hiuspohjaan ja hiuksiin. Jos tahna on hyvin paksua, lorauta sekaan pieni määrä vettä. Anna vaikuttaa puoli tuntia ja huuhtele haalealla vedellä. Tarvittaessa pese hiukset kevyesti.

Hunaja kosteuttaa ja hoitaa kuivaa hiusta ja hiuspohjaa. Sen sisältämät entsyymit myös pesevät, mutta oman kokemukseni mukaan pesutulos riippuu hiustyypistä; luonnonkiharalle tukalle hunaja tuntuu sopivan erityisen hyvin, mutta omaa lasimaista, tikkusuoraa tukkaani hunaja ei pese niin puhtaaksi kuin vaikkapa ruisjauhot ja keltuaiset.
Notkista hunajaa vedellä, 2 rkl hunajaa & 1 dl vettä, hiero seos kosteisiin/pyyhekuiviin hiuksiin ja anna vaikuttaa 15-30 minuuttia. 

Omenasose on loistava aine poistamaan hiuksista vahamaisuutta, joka joskus saattaa no-poo elämässä tulla vastaan, etenkin alkuaikoina. Eli jos tuntuu, varsinkin palasaippualla pestessä, että hiukset jäävät tahmeiksi, tee niille naamio omenasoseesta. Voit tehdä soseen itse (mielestäni hapokkaat, vihreät omenat kuten Granny Smith tai kotimainen Valkeakuulas ovat tähän tarkoitukseen parhaita) tai käyttää valmista, esim. Rainbown tai Bonnen soseita.
Levitä omenasose kosteisiin/pyyhekuiviin hiuksiin ja anna vaikuttaa puolisen tuntia. Huuhtele haalealla vedellä. Tämän "vahan poiston" jälkeen voit halutessasi vielä pestä tukkasi.

Hapan luonnonjogurtti kosteuttaa ja samalla viilentää ja rauhoittaa kuivalta ja kiristävältä tuntuvaa hiuspohjaa. Jogurtin etu on myös helppo huuhdeltavuus. Tarjoa talvikuivalle hiuspohjalle jogurttinaamio joko pelkästä jogurtista tai sekoittamalla siihen hunajaa.

Aiemmassa, nokkosta koskevassa postauksessani kerroinkin, miten upea kasvi nokkonen on. Se hoitaa ja hellii ärtynyttäkin ihoa ja auttaa hiuspohjan ongelmissa, kuten kutinassa ja hilseilyssä. Nokkonen vilkastuttaa pintaverenkiertoa ja ravitsevaa nokkosteetä kannattaakin juottaa hiuksille ja hiuspohjalle vaikka mitään ongelmaa ei olisikaan. Nokkonen korostaa ruskeita ja punaisia sävyjä.
Keitä litra vettä ja kaada kuuma vesi kuivattujen nokkosten (noin kourallinen) päälle. Laita kansi päälle ja anna hautua, kunnes vesi on jäähtynyt. Siivilöi ja käytä tee viimeisenä huuhteena.
Halutessasi, ennen veden lisäämistä, voit laittaa nokkosten sekaan rosmariinin oksan.

Eteerisessä rosmariiniöljyssä on voimakas, minttuinen ja yrttinen tuoksu. Rosmariini vilkastuttaa verenkiertoa, vahvistaa hiusta ja auttaa tasapainottamaan kuivaa ja hilseilevää hiuspohjaa. Rosmariinin latinan kielinen nimi Rosmarinus, tarkoittaa meren kastetta tai meren ruusua.
Sekoitan muutaman tipan rosmariiniöljyä vaihtelevasti ruisjauhopesuun, etikka- tai nokkoshuuhteeseen, hamppuöljyhoitoon tai jogurttiin.

Huom! Runsas rosmariiniöljyn käyttö voi nostaa verenpainetta. Eteeristä rosmariiniöljyä ei suositella epileptikoille.

Hiusten harjaaminen, luonnonharjasharja & hiussuka

Tärkeä osa shampoottomuutta on hiusten harjaaminen ja silläkin millä niitä harjaat, on suuri merkitys. Harjaaminen vilkastuttaa päänahan verenkiertoa ja levittää luonnollista, hiusta ja hiuspohjaa suojaavaa rasvaa juuresta latvoihin. Nykyaikana hiusten rasvoittumista pidetään lähestulkoon pelkästään esteettisenä haittana ja siitä pyritään jatkuvalla pesemisellä eroon, ymmärtämättä, että juuri tuo hiuspohjamme oman rasvan liiallinen poispeseminen on monen hiuspohjaongelman takana.
Asia erikseen on hiuspohjan sairaudet, kuten seborrea.

Luonnonharjasharja on hellävarainen hiuksille, eikä se sähköistä tukkaa kuten muoviset harjat tekevät.
Muovista hiussukaa käytän apurina hiustenpesussa. Sen avulla saa hierottua hiuspohjaa ja harjattua pesevät ainesosat kaikkialle hiuksiin. Myös huuhteluvaiheessa se on oiva apu.


Apua, neuvoja, vinkkejä ja vertaistukea hiusten luonnolliseen hoitoon saat Facebookin "Shampooton elämä"-ryhmästä! 

~ Heidi ~





Kommentit

  1. Kiva postaus, kiitos! Minä olen myös pyristelemässä eroon shampoosta. Pitkään olen jo käyttänyt vain palashampoota, mutta kun hiuslaatu on ohut ja tikkusuora + rasvoittuu todella nopeasti, niin siihen ei palashampookaan auta. Muutaman viikon pesin pelkällä vedellä ja sen jälkeen hiukset on kyllä ihan mahtavat, tuntuu tuplapaksuilta, ei ole sähköiset ja lentävät. Huono puoli siinä on, että pesuun menee kauan aikaa ja vettä. Nyt olen kaksi kertaa pessyt ruisjauhoilla, tarkemmin Myllärin ruisleipäainesjauhoilla. Puhtaaksi tulee, mutta ei ole niin tuuheat kuin pelkän vesipesun jälkeen. Nämä jauhot sisältävät suolaa, joten onkohan se haitallista? Tuossa on mukana myös taikinajuurta, se varmaan tekee hyvää. Käytin tuota, koska sattui kaapissa olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla, että postaus oli mieleen.
      Minäkin pesen välillä pelkällä vedellä ja hiukset tykkää, mutta kuten kirjoitit, vettä menee vesipesulla paljon.
      Monelle suola sopii erinomaisesti ihonhoitoon ja auttaa ongelmaisenkin ihon tasapainottamisessa. Moneen saippuaankin lisätään suolaa ja itsekin käytän suolaa ihoni hoidossa.
      Se kuitenkin vaikuttaa ihomme ph:n emäksisöivästi, eikä siksi sovi kaikkien iholle, vaan saattaa herkemmille aiheuttaa kutinaa ja kiristystä. Kokeilemalla huomaa, toimiiko suola omalla kohdalla.

      Poista
    2. Ahaa, joo, minusta vähän tuntuikin, että päänahkaa kutisee. Pitääpäs ostaa ihan puhtaita ruisjauhoja, ilman mitään lisukkeita. Kiitos vinkistä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekopyykkiä itsetehdyllä pesuaineella

Itsetehty pyykinpesuaine on helppo ja edullinen tapa vähentää kodin, kehon ja luonnon kemikaalikuormitusta. Ja kun tällä värkillä on muutaman kerran suorittanut pyykkäykset... Heureka! Tajuaa kemikaalien kaupasta kotiin kantamisen olleen tässäkin asiassa turhaa. Pyykin saa puhtaaksi ja raikkaaksi soodalla, suolalla, marseille-saippualla ja väkiviinaetikalla.

Eikä pyykkikoneen kohtaloakaan tarvi näillä aineilla surra. Luonnolliset pesuaineet putsaavat ja raikastavat pesukoneenkin ja oman kokemukseni perusteella totean, että niin pesukoneemme kuin siinä pestävä pyykki, ovat nyt "ekopesujen" jälkeen huomattavasti raikkaampia kuin ennen. Tunkkaista hajua tai sameutta pyykissä tai koneessa ei ole enää esiintynyt ja myös pyykin värit ovat pysyneet kirkkaampina.

Käytän kahta erilaista pesuainetta, suola-kidesoodaseosta sekä marseille-saippuan ja ruokasoodan seosta. Suola-soodalla pesen 30-90 asteessa pyyhkeet, petivaatteet sekä suurimman osan perheemme vaatteista. Villan ja erityisen…

Itsetehty deodorantti

Tehokas, ekologinen ja edullinen.
Helppokin, sillä itsetehdyn deodorantin raaka-aineet löytyvät meidän monen keittiönkaapista. Ja niinhän sitä sanotaan; jos voisit syödä sitä, on se myös turvallista kosmetiikkaan käytettäväksi.

Luonnonmukaiseen deodoranttiin siirryttäessä kannattaa muistaa antiperspirantin ja deodorantin ero. Antiperspirantti estää luonnollisen hikoilun (teollisissa valmisteissa usein mm. alumiiniyhdisteet), eikä tällaista ominaisuutta löydy luonnonkosmetiikasta. Luonnonmukainen deodorantti antaa siis ihon hikoilla (lue hengittää), mutta neutraloi bakteereja ja niistä syntyviä hajuja.
Vaihtaessani aikoinaan tehdasdödön ekodödöön, haisin kaksi viikkoa. Vuosia kemikaalein tukitut huokoseni huusivat Hoosiannaa ja tuntui, että hikeä pukkasi vaikka paikallaan seisoi. Kahden viikon jälkeen tilanne normalisoitui. Loppui niin yletön hikoilu, kuin hajutkin.

Itselleni, asiakaspalvelutyötä tekevänä, on tärkeää pysyä raikkaana koko päivän, kemikaalittomuudesta ja ekologisuudesta tink…