Siirry pääsisältöön

Mamman talvisalva ~ voidepalat ahavoituneelle iholle

Äidin kämmenselät ovat kuin santapaperia,  isä on niistänyt nenänalusensa rikki ja perheen pienimmän pakkasessa nuoleskeltuja huulia kirvelee... Kyynärvarteeni tatuoidut ketutkin tuntuvat irvistävän - on selvästi tullut aika valmistaa mamman talvisalvaa! 

Kun pakkanen, viima ja kevättalven UV-säteily saavat ihon huutamaan apua, talvisalva pelastaa.
Valkosuklaakonvehtien näköiset, miedosti hunajalta ja appelsiinilta tuoksuvat voidepalat hurmaavat paitsi ulkonäöllään, myös hoitavuudellaan. Luomulaatuiset aprikoosinsiemenöljy, karitevoi ja neitsytkookosöljy auttavat ihoa säilyttämään kosteustasapainon, samalla ihoa hoitaen, kotimainen mehiläisvaha suojaa ja parantaa ja appelsiinin eteerisen öljyn sisältämä antioksidantti, D-limoneeni, edistää solujen uusiutumista.
Voidepalaa lämmitetään hetken iholla ja hierotaan sitten hoitoa kaipaavalle alueelle. Myös (jo parantuneet) tatuointini hoidan tällä salvalla.
Salva ei sisällä vettä, joten sitä voi käyttää myös suojavoiteena pakkaskelillä. Kasvovoiteeksi se on kuitenkin liian tuhtia.


Voidepalat:

200 ml aprikoosinsiemenöljyä
200 ml kookosöljyä
200 g karitevoita 
150 g mehiläisvahaa
20-25 tippaa appelsiinin eteeristä öljyä (käytän Frantsilan eteerisiä) 

Sulata mehiläisvaha ja kiinteät rasvat hellästi vesihauteessa.
Ensin kannattaa sulattaa mehiläisvaha, lisätä sitten karitevoi mehiläisvahan sekaan sulamaan ja lopuksi kookosöljy ja aprikoosinsiemenöljy. Eteerinen öljy viimeisenä. Sekoita kevyesti ja kaada voideseos jääkuutio- tai konvehtimuotteihin, myös pienet muffinivuoat käyvät.

Tästä reseptistä tulee noin 50 konvehtien kokoista voidepalaa. Reilusti siis. Puolita ohje, jos et tarvi salvaa puolelle suvulle.
Voidepaloja voit säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa. Itselläni on kylpyhuoneessa pari palaa käytössä ja vuoroaan odottavat palat säilytän kylmässä, että rasvat pysyvät fresseinä.

Mehiläisvahan määrä vaikuttaa salvan kovuuteen. Voiteen voi myös säilöä purkkeihin, jolloin koostumus saa olla notkeampi ja mehiläisvahan määrä pienempi.
Jos haluat vegaanisen salvan, korvaa mehiläisvaha esim. jojobavahalla ja vähennä juoksevan öljyn määrää (jojobavaha ei ole yhtä kovaa kuin mehiläisvaha). Aprikoosinsiemenöljyn voit korvata myös esim. kaakaovoilla, näin voidepalat pysyvät kiinteinä, vaikka niissä ei mehiläisvahaa olisikaan. 


~ Heidi ~


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekopyykkiä itsetehdyllä pesuaineella

Itsetehty pyykinpesuaine on helppo ja edullinen tapa vähentää kodin, kehon ja luonnon kemikaalikuormitusta. Ja kun tällä värkillä on muutaman kerran suorittanut pyykkäykset... Heureka! Tajuaa kemikaalien kaupasta kotiin kantamisen olleen tässäkin asiassa turhaa. Pyykin saa puhtaaksi ja raikkaaksi soodalla, suolalla, marseille-saippualla ja väkiviinaetikalla.

Eikä pyykkikoneen kohtaloakaan tarvi näillä aineilla surra. Luonnolliset pesuaineet putsaavat ja raikastavat pesukoneenkin ja oman kokemukseni perusteella totean, että niin pesukoneemme kuin siinä pestävä pyykki, ovat nyt "ekopesujen" jälkeen huomattavasti raikkaampia kuin ennen. Tunkkaista hajua tai sameutta pyykissä tai koneessa ei ole enää esiintynyt ja myös pyykin värit ovat pysyneet kirkkaampina.

Käytän kahta erilaista pesuainetta, suola-kidesoodaseosta sekä marseille-saippuan ja ruokasoodan seosta. Suola-soodalla pesen 30-90 asteessa pyyhkeet, petivaatteet sekä suurimman osan perheemme vaatteista. Villan ja erityisen…

Itsetehty deodorantti

Tehokas, ekologinen ja edullinen.
Helppokin, sillä itsetehdyn deodorantin raaka-aineet löytyvät meidän monen keittiönkaapista. Ja niinhän sitä sanotaan; jos voisit syödä sitä, on se myös turvallista kosmetiikkaan käytettäväksi.

Luonnonmukaiseen deodoranttiin siirryttäessä kannattaa muistaa antiperspirantin ja deodorantin ero. Antiperspirantti estää luonnollisen hikoilun (teollisissa valmisteissa usein mm. alumiiniyhdisteet), eikä tällaista ominaisuutta löydy luonnonkosmetiikasta. Luonnonmukainen deodorantti antaa siis ihon hikoilla (lue hengittää), mutta neutraloi bakteereja ja niistä syntyviä hajuja.
Vaihtaessani aikoinaan tehdasdödön ekodödöön, haisin kaksi viikkoa. Vuosia kemikaalein tukitut huokoseni huusivat Hoosiannaa ja tuntui, että hikeä pukkasi vaikka paikallaan seisoi. Kahden viikon jälkeen tilanne normalisoitui. Loppui niin yletön hikoilu, kuin hajutkin.

Itselleni, asiakaspalvelutyötä tekevänä, on tärkeää pysyä raikkaana koko päivän, kemikaalittomuudesta ja ekologisuudesta tink…

Kermainen jäkälä-sienikeitto

Tein fytoterapiaopintoihini esitelmän isohirvenjäkälästä ja Toivo Rautavaaran "Mihin kasvimme kelpaavat" kirjaa lukiessani sain inspiraation kokkailla oman versioni jäkäläsopasta. Liikuin jäkälän ruokakäytön kanssa oudoilla vesillä, mutta tekemällä oppii, keitosta tuli herkullista!
Isohirvenjäkälä eli islanninjäkälä on yksi kotimaamme yleisimmistä jäkälälajeista. Sitä on käytetty etenkin hätäravintona Norjassa, Islannissa, Ruotsissa, Venäjällä ja meillä Suomessakin. Yleisimpiä isohirvenjäkälästä valmistettuja ruokia ovat olleet erilaiset puurot, keitot ja leivät.
Rohtokäyttöön isohirvenjäkälästä voi tehdä teetä, tinktuuraa tai kylmävesiuutosta. Isohirvenjäkälä on antibioottinen, tulehdusta ja ärsytystä lievittävä, ysköksiä irrottava. Vaikuttavina aineina toimivat lima-aineet ja jäkälähapot. Rohtona isohirvenjäkälää on käytetty etenkin hengitystieongelmien, kuten yskän, keuhkoputkentulehduksen ja astman hoidossa sekä suun, nielun ja suoliston tulehduksissa. Ulkoisesti se sopii …