Siirry pääsisältöön

Mamman talvisalva ~ voidepalat ahavoituneelle iholle

Äidin kämmenselät ovat kuin santapaperia,  isä on niistänyt nenänalusensa rikki ja perheen pienimmän pakkasessa nuoleskeltuja huulia kirvelee... Kyynärvarteeni tatuoidut ketutkin tuntuvat irvistävän - on selvästi tullut aika valmistaa mamman talvisalvaa! 

Kun pakkanen, viima ja kevättalven UV-säteily saavat ihon huutamaan apua, talvisalva pelastaa.
Valkosuklaakonvehtien näköiset, miedosti hunajalta ja appelsiinilta tuoksuvat voidepalat hurmaavat paitsi ulkonäöllään, myös hoitavuudellaan. Luomulaatuiset aprikoosinsiemenöljy, karitevoi ja neitsytkookosöljy auttavat ihoa säilyttämään kosteustasapainon, samalla ihoa hoitaen, kotimainen mehiläisvaha suojaa ja parantaa ja appelsiinin eteerisen öljyn sisältämä antioksidantti, D-limoneeni, edistää solujen uusiutumista.
Voidepalaa lämmitetään hetken iholla ja hierotaan sitten hoitoa kaipaavalle alueelle. Myös (jo parantuneet) tatuointini hoidan tällä salvalla.
Salva ei sisällä vettä, joten sitä voi käyttää myös suojavoiteena pakkaskelillä. Kasvovoiteeksi se on kuitenkin liian tuhtia.


Voidepalat:

200 ml aprikoosinsiemenöljyä
200 ml kookosöljyä
200 g karitevoita 
150 g mehiläisvahaa
20-25 tippaa appelsiinin eteeristä öljyä (käytän Frantsilan eteerisiä) 

Sulata mehiläisvaha ja kiinteät rasvat hellästi vesihauteessa.
Ensin kannattaa sulattaa mehiläisvaha, lisätä sitten karitevoi mehiläisvahan sekaan sulamaan ja lopuksi kookosöljy ja aprikoosinsiemenöljy. Eteerinen öljy viimeisenä. Sekoita kevyesti ja kaada voideseos jääkuutio- tai konvehtimuotteihin, myös pienet muffinivuoat käyvät.

Tästä reseptistä tulee noin 50 konvehtien kokoista voidepalaa. Reilusti siis. Puolita ohje, jos et tarvi salvaa puolelle suvulle.
Voidepaloja voit säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa. Itselläni on kylpyhuoneessa pari palaa käytössä ja vuoroaan odottavat palat säilytän kylmässä, että rasvat pysyvät fresseinä.

Mehiläisvahan määrä vaikuttaa salvan kovuuteen. Voiteen voi myös säilöä purkkeihin, jolloin koostumus saa olla notkeampi ja mehiläisvahan määrä pienempi.
Jos haluat vegaanisen salvan, korvaa mehiläisvaha esim. jojobavahalla ja vähennä juoksevan öljyn määrää (jojobavaha ei ole yhtä kovaa kuin mehiläisvaha). Aprikoosinsiemenöljyn voit korvata myös esim. kaakaovoilla, näin voidepalat pysyvät kiinteinä, vaikka niissä ei mehiläisvahaa olisikaan. 


~ Heidi ~


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Siankärsämötinktuura eli millefoliumtipat

Siankärsämöä (Achillea millefolium) kutsutaan yrttien "tuhattaituriksi", eikä syyttä; se on erittäin monipuolinen ja tehokas rohtokasvi, jota voi käyttää myös mausteena, sopien etenkin rasvaisiin ruokiin, tuorejuustoihin, levitteisiin ja yrttisuoloihin. Muutama silputtu lehti antaa esimerkiksi pitkään haudutettuihin pataruokiin hyvän ryytisen aromin. Siankärsämötinktuura on vakijuttuni, jota valmistan joka kesä ja jota käytän ahkerasti lähes kaikkeen ulkoiseen vaivaan. Sisäisesti käytän tinktuuraa etenkin talvikaudella flunssaoireisiin. Siankärsämö on tunnettu rohtokasvina jo tuhansia vuosia ja etenkin sen verenvuotoa tyrehdyttävä ominaisuus on ollut tärkeä lääkinnällinen apu. Tarina kertoo Akhilleuksen tyrehdyttäneen Troijan sodassa haavoittuneiden sotilastovereidensa verenvuodot siankärsämöllä ja myös Jeesuksen tehneen samoin isänsä Joosefin loukkaannuttua puusepäntyössään. Saman ominaisuuden vuoksi siankärsämöä kutsutaan eri maissa mm. sotilaanruohoksi, timpurinyrt...

Itsetehty deodorantti

Tehokas, ekologinen ja edullinen. Helppokin, sillä itsetehdyn deodorantin raaka-aineet löytyvät meidän monen keittiönkaapista. Ja niinhän sitä sanotaan; jos voisit syödä sitä, on se myös turvallista kosmetiikkaan käytettäväksi. Luonnonmukaiseen deodoranttiin siirryttäessä kannattaa muistaa antiperspirantin ja deodorantin ero. Antiperspirantti estää luonnollisen hikoilun (teollisissa valmisteissa usein mm. alumiiniyhdisteet), eikä tällaista ominaisuutta löydy luonnonkosmetiikasta. Luonnonmukainen deodorantti antaa siis ihon hikoilla (lue hengittää), mutta neutraloi bakteereja ja niistä syntyviä hajuja. Vaihtaessani aikoinaan tehdasdödön ekodödöön, haisin kaksi viikkoa. Vuosia kemikaalein tukitut huokoseni huusivat Hoosiannaa ja tuntui, että hikeä pukkasi vaikka paikallaan seisoi. Kahden viikon jälkeen tilanne normalisoitui. Loppui niin yletön hikoilu, kuin hajutkin. Itselleni, asiakaspalvelutyötä tekevänä, on tärkeää pysyä raikkaana koko päivän, kemikaalittomuudesta ja ekolog...