Siirry pääsisältöön

Haaveissa kevät ja ketunleipäpesto

Ikkunasta aukeaa helmihanget, mutta pilvien lomasta pilkistelevät auringonsäteet lupailevat jo muuta. Mieli tekisi mennä terassille sukkasillaan seisomaan ja kajauttaa Ronja Ryövärintyttären keväthuuto.
Mutta, varton vielä hetken... 

Kun se kevät sieltä sitten lopulta tulee, tulevat myös ketunleivät. Metsänpohjalla usein mattona leviävä, heleän vaaleanvihreä, valkoisia kukkia kantava hentorakenteinen ketunleipä, tuo herttamaisilla lehdillään mieleen onnenapilan. Sirolla kasvilla on kuitenkin sisukas puraisu. Oksaalihappo antaa ketunleivälle raikkaan kirpeän, hieman suolaisen suutuntuman.

Ketunleipien seassa on kiva maata, katsella puidenlatvoja ja kuunnella tuulta, mutta kyllä niistä kannattaa  myös pestoa tehdä!
Ketunleipäpesto tuo ryhtiä mietoihin makuihin; se sopii hienosti kastikkeeksi pastalle tai vaikkapa patongin ja mietojen juustojen kaveriksi. Parhaimmillaan ketunleipäpesto on seuraavana päivänä, kun se on saanut levähtää jääkaapissa ja oksaalihapon terävin kärki on tasoittunut.

Ketunleipäpesto:

pari kourallista/noin 4 dl ketunleipiä
1 dl pinjansiemeniä (myös auringonkukansiemenet käyvät)
1 dl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
0,5-1 dl parmesaaniraastetta
suolaa & mustapippuria myllystä

 Paahda siemeniä kuivalla paistinpannulla, mutta varo polttamasta niitä.
Laita ketunleivät, siemenet, oliiviöljy ja valkosipulinkynnet tehosekoittimeen tai surauta ne sauvasekoittimella tahnaksi.
Sekoita tahnaan raastettu parmesaani ja mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit vielä puristaa sekaan tilkan sitruunamehua.
Ennen herkuttelua, anna peston makujen tasaantua ainakin pari tuntia tai yön yli.

 C-vitamiinipitoista ketunleipää voi myös pakastaa ja silputa vaikkapa voin tai tuorejuuston sekaan.

 Oksaalihapon takia yrttiä tulee kuitenkin nauttia kohtuudella. Suurina määrinä oksaalihappo on myrkyllistä, koska se sitoo elimistöstä kalsiumia. Tämän vuoksi oksaalihappopitoisten ruokien kanssa suositellaan nautittavaksi jotain kalsiumpitoista, esim. maitotaloustuotteita tai kalsiumilla rikastettuja kasvimaitotuotteita.
Kihti-, niveltulehdus- ja virtsakivipotilaiden tulisi välttää oksaalihappoa sisältäviä ruokia. 


 ~ Heidi ~

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Siankärsämötinktuura eli millefoliumtipat

Siankärsämöä (Achillea millefolium) kutsutaan yrttien "tuhattaituriksi", eikä syyttä; se on erittäin monipuolinen ja tehokas rohtokasvi, jota voi käyttää myös mausteena, sopien etenkin rasvaisiin ruokiin, tuorejuustoihin, levitteisiin ja yrttisuoloihin. Muutama silputtu lehti antaa esimerkiksi pitkään haudutettuihin pataruokiin hyvän ryytisen aromin. Siankärsämötinktuura on vakijuttuni, jota valmistan joka kesä ja jota käytän ahkerasti lähes kaikkeen ulkoiseen vaivaan. Sisäisesti käytän tinktuuraa etenkin talvikaudella flunssaoireisiin. Siankärsämö on tunnettu rohtokasvina jo tuhansia vuosia ja etenkin sen verenvuotoa tyrehdyttävä ominaisuus on ollut tärkeä lääkinnällinen apu. Tarina kertoo Akhilleuksen tyrehdyttäneen Troijan sodassa haavoittuneiden sotilastovereidensa verenvuodot siankärsämöllä ja myös Jeesuksen tehneen samoin isänsä Joosefin loukkaannuttua puusepäntyössään. Saman ominaisuuden vuoksi siankärsämöä kutsutaan eri maissa mm. sotilaanruohoksi, timpurinyrt...
1 kommentti
Lue lisää

Mamman talvisalva ~ voidepalat ahavoituneelle iholle

Äidin kämmenselät ovat kuin santapaperia,  isä on niistänyt nenänalusensa rikki ja perheen pienimmän pakkasessa nuoleskeltuja huulia kirvelee...  Kyynärvarteeni tatuoidut ketutkin tuntuvat irvistävän - on selvästi tullut aika valmistaa mamman talvisalvaa!  Kun pakkanen, viima ja kevättalven UV-säteily saavat ihon huutamaan apua, talvisalva pelastaa. Valkosuklaakonvehtien näköiset, miedosti hunajalta ja appelsiinilta tuoksuvat voidepalat hurmaavat paitsi ulkonäöllään, myös hoitavuudellaan. Luomulaatuiset aprikoosinsiemenöljy, karitevoi ja neitsytkookosöljy auttavat ihoa säilyttämään kosteustasapainon, samalla ihoa hoitaen, kotimainen mehiläisvaha suojaa ja parantaa ja appelsiinin eteerisen öljyn sisältämä antioksidantti, D-limoneeni, edistää solujen uusiutumista. Voidepalaa lämmitetään hetken iholla ja hierotaan sitten hoitoa kaipaavalle alueelle. Myös (jo parantuneet)  tatuointini hoidan tällä salvalla. Salva ei sisällä vettä, joten sitä voi käyttää myös su...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Itsetehty deodorantti

Tehokas, ekologinen ja edullinen. Helppokin, sillä itsetehdyn deodorantin raaka-aineet löytyvät meidän monen keittiönkaapista. Ja niinhän sitä sanotaan; jos voisit syödä sitä, on se myös turvallista kosmetiikkaan käytettäväksi. Luonnonmukaiseen deodoranttiin siirryttäessä kannattaa muistaa antiperspirantin ja deodorantin ero. Antiperspirantti estää luonnollisen hikoilun (teollisissa valmisteissa usein mm. alumiiniyhdisteet), eikä tällaista ominaisuutta löydy luonnonkosmetiikasta. Luonnonmukainen deodorantti antaa siis ihon hikoilla (lue hengittää), mutta neutraloi bakteereja ja niistä syntyviä hajuja. Vaihtaessani aikoinaan tehdasdödön ekodödöön, haisin kaksi viikkoa. Vuosia kemikaalein tukitut huokoseni huusivat Hoosiannaa ja tuntui, että hikeä pukkasi vaikka paikallaan seisoi. Kahden viikon jälkeen tilanne normalisoitui. Loppui niin yletön hikoilu, kuin hajutkin. Itselleni, asiakaspalvelutyötä tekevänä, on tärkeää pysyä raikkaana koko päivän, kemikaalittomuudesta ja ekolog...
2 kommenttia
Lue lisää