Siirry pääsisältöön

Haaveissa kevät ja ketunleipäpesto

Ikkunasta aukeaa helmihanget, mutta pilvien lomasta pilkistelevät auringonsäteet lupailevat jo muuta. Mieli tekisi mennä terassille sukkasillaan seisomaan ja kajauttaa Ronja Ryövärintyttären keväthuuto.
Mutta, varton vielä hetken... 

Kun se kevät sieltä sitten lopulta tulee, tulevat myös ketunleivät. Metsänpohjalla usein mattona leviävä, heleän vaaleanvihreä, valkoisia kukkia kantava hentorakenteinen ketunleipä, tuo herttamaisilla lehdillään mieleen onnenapilan. Sirolla kasvilla on kuitenkin sisukas puraisu. Oksaalihappo antaa ketunleivälle raikkaan kirpeän, hieman suolaisen suutuntuman.

Ketunleipien seassa on kiva maata, katsella puidenlatvoja ja kuunnella tuulta, mutta kyllä niistä kannattaa  myös pestoa tehdä!
Ketunleipäpesto tuo ryhtiä mietoihin makuihin; se sopii hienosti kastikkeeksi pastalle tai vaikkapa patongin ja mietojen juustojen kaveriksi. Parhaimmillaan ketunleipäpesto on seuraavana päivänä, kun se on saanut levähtää jääkaapissa ja oksaalihapon terävin kärki on tasoittunut.

Ketunleipäpesto:

pari kourallista/noin 4 dl ketunleipiä
1 dl pinjansiemeniä (myös auringonkukansiemenet käyvät)
1 dl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
0,5-1 dl parmesaaniraastetta
suolaa & mustapippuria myllystä

Paahda siemeniä kuivalla paistinpannulla, mutta varo polttamasta niitä.
Laita ketunleivät, siemenet, oliiviöljy ja valkosipulinkynnet tehosekoittimeen tai surauta ne sauvasekoittimella tahnaksi.
Sekoita tahnaan raastettu parmesaani ja mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit vielä puristaa sekaan tilkan sitruunamehua.
Ennen herkuttelua, anna peston makujen tasaantua ainakin pari tuntia tai yön yli.

C-vitamiinipitoista ketunleipää voi myös pakastaa ja silputa vaikkapa voin tai tuorejuuston sekaan.

Oksaalihapon takia yrttiä tulee kuitenkin nauttia kohtuudella. Suurina määrinä oksaalihappo on myrkyllistä, koska se sitoo elimistöstä kalsiumia. Tämän vuoksi oksaalihappopitoisten ruokien kanssa suositellaan nautittavaksi jotain kalsiumpitoista, esim. maitotaloustuotteita tai kalsiumilla rikastettuja kasvimaitotuotteita.
Kihti-, niveltulehdus- ja virtsakivipotilaiden tulisi välttää oksaalihappoa sisältäviä ruokia. 


~ Heidi ~

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Siankärsämötinktuura eli millefoliumtipat

Siankärsämöä (Achillea millefolium) kutsutaan yrttien "tuhattaituriksi", eikä syyttä; se on erittäin monipuolinen ja tehokas rohtokasvi, jota voi käyttää myös mausteena, sopien etenkin rasvaisiin ruokiin, tuorejuustoihin, levitteisiin ja yrttisuoloihin. Muutama silputtu lehti antaa esimerkiksi pitkään haudutettuihin pataruokiin hyvän ryytisen aromin. Siankärsämötinktuura on vakijuttuni, jota valmistan joka kesä ja jota käytän ahkerasti lähes kaikkeen ulkoiseen vaivaan. Sisäisesti käytän tinktuuraa etenkin talvikaudella flunssaoireisiin. Siankärsämö on tunnettu rohtokasvina jo tuhansia vuosia ja etenkin sen verenvuotoa tyrehdyttävä ominaisuus on ollut tärkeä lääkinnällinen apu. Tarina kertoo Akhilleuksen tyrehdyttäneen Troijan sodassa haavoittuneiden sotilastovereidensa verenvuodot siankärsämöllä ja myös Jeesuksen tehneen samoin isänsä Joosefin loukkaannuttua puusepäntyössään. Saman ominaisuuden vuoksi siankärsämöä kutsutaan eri maissa mm. sotilaanruohoksi, timpurinyrt...

Ekopyykkiä itsetehdyllä pesuaineella

Itsetehty pyykinpesuaine on helppo ja edullinen tapa vähentää kodin, kehon ja luonnon kemikaalikuormitusta. Ja kun tällä värkillä on muutaman kerran suorittanut pyykkäykset...  Heureka! T ajuaa kemikaalien kaupasta kotiin kantamisen olleen tässäkin asiassa turhaa. Pyykin saa puhtaaksi ja raikkaaksi soodalla, suolalla, marseille-saippualla ja väkiviinaetikalla. Eikä pyykkikoneen kohtaloakaan tarvi näillä aineilla surra. Luonnolliset pesuaineet putsaavat ja raikastavat pesukoneenkin ja oman kokemukseni perusteella totean, että niin pesukoneemme kuin siinä pestävä pyykki, ovat nyt "ekopesujen" jälkeen huomattavasti raikkaampia kuin ennen. Tunkkaista hajua tai sameutta pyykissä tai koneessa ei ole enää esiintynyt ja myös pyykin värit ovat pysyneet kirkkaampina. Käytän kahta erilaista pesuainetta, suola-kidesoodaseosta sekä marseille-saippuan ja ruokasoodan seosta. Suola-soodalla pesen 30-90 asteessa pyyhkeet, petivaatteet sekä suurimman osan perheemme vaatteista. Villan ja ...

Helli itseäsi; itsetehty kasvovesi ja -öljy

Seison sivusaumastaan revenneessä paitulissa kotimme vessassa. Toinen vessanlampuista on hajonnut ja värvöttää väsyneesti, keittiönpöydällä on poikani puoliksi nakertama iltapala ja lämmennyt maitolasi. Mainosposti lojuu kolmatta päivää eteisenlattialla matkalla kohti lehtiroskista ja tiskipöydälläkin on Cheekiltä irronnut sokka. Ruuhkavuosien mörkö kurkkii pyykkikorista. Ei haittaa. Minä perintöpaitulissani tunnen itseni vähintäänkin Marilyn Monroeksi ja rivarikolmiomme vessa on buduaarini. Kaadan pienestä, kauniista lasipullosta itsevalmistamaani kamomilla-vadelmanlehtikasvovettä puhdistuslapulle ja sivelen sillä kasvoni, kaulani ja dekolteeni. Toisesta pullosta valutan kämmenelleni pienen määrän kultaista, appelsiinin tuoksuista öljyä ja hieron sen kostutetulle iholleni. Ei tästä arjen luksuksesta puutu kuin lasi Dom Perignonia. Oikeastaan en tarvi edes sitä, sillä jääkaapista löytyy kanervankukkalikööriä. Yrttielämä on ihanaa. Heti alkuun tärkein neuvo kasvoöljyn käyttöö...